Meidän on autettava toisiamme, jotta saamme aikaan hyvinvoivan planeetan, jolla voimme elää ja voida hyvin. Siksi maailman johtajat tekivät vuonna 2015 jotain ainutlaatuista. He laativat luettelon, jossa on 17 tavoitetta paremman maailman luomiseksi. Kaikkien maiden on nyt pyrittävä saavuttamaan yhdessä kestävän kehityksen tavoitteet vuoteen 2030 mennessä. Haluamme saavuttaa nämä tavoitteet, jotta voimme muun muassa saavuttaa seuraavat neljä upeaa asiaa:
Luonnonkierto voi esimerkiksi alkaa niityllä. Jänis syö ahneesti voikukkaa niityllä. Yhtäkkiä kettu hiipii paikalle ja syö jäniksen. Kun kettu kuolee, se mätänee ja muuttuu maaksi. Jonkin ajan kuluttua maasta kasvaa uusi voikukka. Sitten eräänä päivänä jänis hyppää paikalle – ja kaikki alkaa alusta.
Luonnossa on sekä suuria että pieniä kiertokulkuja. Aurinko toimii kiertokulkujen moottorina ja pitää kaiken liikkeessä, ensinnäkin antamalla kasveille ravinteita prosessissa, jota kutsutaan fotosynteesiksi.
Fotosynteesin avulla kasvit tuottavat ravintonsa auringonvalosta, ilmasta ja maaperän vedestä. Pienet eläimet syövät kasveja, jotka puolestaan toimivat ravintona suuremmille eläimille. Kuten tiedetään, ihminen syö sekä kasveja että eläimiä.
Matoja, muurahaisia, tuhatjalkaisia ja piilokärpäsiä ovat esimerkkejä eläimistä, joita kutsutaan hajottajiksi. Ne huolehtivat kaikesta, mikä kuolee luonnossa. Ne hajottavat kuolleita kasveja ja eläimiä, jotta ne mätänevät ja muuttuvat uudeksi maaperäksi. Uusi maaperä puolestaan tarjoaa ravinteita uusille kasveille.
Eläimet ja kasvit elävät yhdessä ja pitävät luonnonkierron kunnossa. Eläimet eivät valmista tavaroita, eivätkä kasvit tuota roskia. Me ihmiset vaikutamme luonnonkiertoon.
Joka kerta, kun valmistamme jotain, ostamme esineen, käytämme sitä ja lopulta heitämme sen pois, vaikutamme luontoon. Joskus vaikutus on niin suuri, että tietyt eläimet ja kasvit ovat vaarassa kadota kokonaan. Mitä siis tapahtuu, jos jokin eläin tai kasvi katoaa eikä luonnon kiertokulun kello voi sen vuoksi käydä täyttä kierrosta? Jääkö joku ilman ravintoa? Mitä luonnossa tapahtuu? Juuri tällaisia asioita meidän on otettava huomioon, jotta voimme elää sopusoinnussa luonnon kanssa.
Jos kiertokulku on pyörä, aurinko on moottori, joka saa pyörän pyörimään. Kaikki maapallolla on olemassa auringon ansiosta, joka koostuu kuumasta ja kuplivasta kaasusta. Aurinko, joka oli olemassa jo kauan ennen planeettamme Telluksen syntymistä, antaa meille lämpöä ja energiaa.
Hyvä tapa auttaa luontoa on kierrättää käyttämämme tavarat. Kun olemme lukeneet sanomalehden, meidän tulee viedä se paperin keräyspisteeseen. Vanha sanomalehti muuttuu paperiksi, jota puolestaan käytetään uusien sanomalehtien painamiseen.
Paristot ovat käteviä käyttää. Niiden ansiosta vältytään johdoilta ja voimme ottaa laitteemme mukaan minne tahansa. Mutta tiesitkö, että paristot voivat olla myös vaarallisia? Paristot sisältävät nimittäin myrkyllisiä aineita.
Jos heitämme paristot roskakoriin, myrkyt voivat levitä ja vahingoittaa eläimiä, luontoa ja meitä ihmisiä. Lisäksi on parempi sulattaa metallit ja valmistaa niistä uusia tuotteita. Laita vanhat paristot sen sijaan kierrätyspisteen punaiseen paristokoteloon.
Vihreä
Luonnon kierto alkaa kasveista – tarkemmin sanottuna vihreistä kasveista, jotka pystyvät ”valmistamaan oman ruokansa”. Tällä tarkoitetaan kasveja, jotka saavat ravinteensa auringosta, ilmasta ja maaperän vedestä. On myös kasveja, jotka eivät ole vihreitä, kuten esimerkiksi meressä elävät mustat levät.
Eläimet
Kasvit toimivat ravintona eläimille, jotka puolestaan toimivat ravintona muille eläimille. Ihmiset syövät sekä kasveja että eläimiä.
Hajoittajat
Jotta kiertokulku toimisi, kaikkien osien on toimittava. Kaiken kuolleen on kadottava jonnekin, muuten metsät olisivat täynnä suuria kasoja kuolleita eläimiä ja kasveja. Ne, jotka huolehtivat kaikesta kuolleesta, elävät maaperässä ja niitä kutsutaan hajoittajiksi. Ne hajottavat kuolleet eläimet ja kasvit pieniksi palasiksi, joista muodostuu maaperää, joka puolestaan ravitsee kasveja.
Matoja muuttavat ruokajätteemme uudeksi maaperäksi. Ne viihtyvät hyvin komposteissamme, joissa ne ahmivat vanhoja lehtiä ja muuta, mitä ne löytävät maaperästä. Joskus ne vetävät lehtiä salaisiin käytäviinsä syvälle maahan. Ehkä ne haluavat syödä iltapalaansa rauhassa?
Kastematolla ei ole suuta, vaan vain reikä suoliston toisessa päässä, joka ulottuu koko maton läpi. Se hengittää ihonsa kautta. Jos iho kuivuu, se kuolee. Mato ei näe eikä kuule, mutta se aistii, kun joku liikkuu maassa. Se on myös taitava haistamaan ruokansa.
Kastematolla on lihaksia, joiden avulla se voi supistaa ruumiinsa lyhyeksi ja paksuksi tai venyttää sen pitkäksi ja kapeaksi. Näin mato kiemurtelee irti vihollisen otteesta ja kaivautuu maahan.
Kun hiiri kuolee, sen haju houkuttelee paikalle kärpäsiä ja muita hyönteisiä. Ne munivat kuolleen hiiren ruumiiseen. Jonkin ajan kuluttua kuolleen hiiren kaivajat ilmestyvät. Ne ovat mustia ja punaisia kovakuoriaisia, jotka kaivavat maata hiiren alla, jotta hiiren ruumis lopulta vajoaa maahan. Sen jälkeen kovakuoriaiset syövät kuolleen hiiren. Kun ne ovat syöneet kylläisiksi, naaras ajaa muut kovakuoriaiset pois. Se aikoo munia munansa hiiren ruumiiseen. Kun munat kuoriutuvat, toukat syövät hiirestä jäljellä olevan osan.