Meidän on autettava toisiamme, jotta saamme aikaan hyvinvoivan planeetan, jolla voimme elää ja voida hyvin. Siksi maailman johtajat tekivät vuonna 2015 jotain ainutlaatuista. He laativat luettelon, jossa on 17 tavoitetta paremman maailman luomiseksi. Kaikkien maiden on nyt pyrittävä saavuttamaan yhdessä kestävän kehityksen tavoitteet vuoteen 2030 mennessä. Haluamme saavuttaa nämä tavoitteet, jotta voimme muun muassa saavuttaa seuraavat neljä upeaa asiaa:
Vuosi 2019 jää historiaan vuotena, jolloin maailman nuoret alkoivat osallistua aktiivisesti ympäristöasioihin. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa seurasivat lasten esimerkkiä ja omistivat perjantait rauhanomaisille mielenosoituksille ilmastonmuutosta vastaan.
Maailman johtajat ottivat vuonna 2015 todellakin suuren askeleen kohti parempaa maailmaa. He laativat luettelon, jossa oli 17 tavoitetta paremman maailman luomiseksi. Kaikkien maiden on nyt pyrittävä yhdessä saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet vuoteen 2030 mennessä. Haluamme saavuttaa nämä tavoitteet, jotta voimme muun muassa toteuttaa seuraavat neljä upeaa asiaa
Eräänä päivänä elokuussa 2018 nuoret istuvat Ruotsin parlamentin edustalle. Heillä on mukanaan kyltti, jossa lukee ”Koululakko ilmaston puolesta”. He protestoivat sitä vastaan, että aikuiset eivät tee enempää ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Muutama sanomalehti kirjoittaa aloitteesta, mutta sen jälkeen asiasta ei kuulla juuri enää mitään. Kunnes neljä kuukautta myöhemmin yksi nuorista pitää puheen YK:n ilmastokokouksessa Puolassa!
Esikuvat innoittavat muita lahjakkuudellaan, persoonallisuudellaan tai jollain muulla ainutlaatuisella piirteellä. Esikuvan ei kuitenkaan tarvitse olla julkkis. Se voi olla kaveri, joka on rohkeampi kuin sinä itse – tai joka valmistaa uskomattoman hyvää vegaanipizzaa.
Oletko miettinyt, miten reagoit, kun joku tekee jotain ystävällistä, kuten pitää ovea auki sinulle? Se tuntuu hyvältä, eikö vain? Ja kun sitten pidät ovea auki perässäsi tulevalle, huolehdit siitä, että tämä huomaavaisuus leviää kuin renkaat vedessä.
Niin sanotun ”rikkinäisen ikkunan periaatteen” mukaan analysoimme tiedostamatta kaikkea, mitä ympärillämme tapahtuu. Jos asuinalueella rikotaan ikkuna eikä sitä korjata, se antaa viestin, että ”täällä asuvat eivät ole tärkeitä”. Silloin ei kestä kauan, ennen kuin ihmiset alkavat heitellä roskia sinne tai rikkoa lisää ikkunoita. Ratkaisu? Tietenkin ikkunan korjaaminen. Ja roskien kerääminen maasta.
Sanonta ”lapset tekevät niin kuin sinä teet, eivät niin kuin sanot” koskee oikeastaan meitä kaikkia. Haluamme mielellämme olla niiden kaltaisia, joista pidämme. Olla kuin he, toimia kuten he. Emme ehkä ajattele, että muut voivat saada vaikutteita ja inspiraatiota meistä, jopa silloin kun emme sitä halua. Jos teet paljon ostoksia, ehkä myös lähipiirisi alkaa tehdä niin, koska se tuntuu ”normaalilta”.
Ihmiset tekevät ja ajattelevat mieluummin asioita, jotka saavat heidät tuntemaan olonsa hyväksi. Siksi inspiraatio toimii paremmin kuin kritiikki. ”Ajattele, miten hienoa teet ympäristön hyväksi, kun matkustat junalla Göteborgiin!” kuulostaa paremmalta kuin ”Tiesitkö, että lento Göteborgiin aiheuttaa yhtä paljon ilmansaasteita kuin 40 000 junamatkaa samalla reitillä?”
Kolme henkilöä, jotka tekevät upeita asioita merien hyväksi, ovat Andrew, Pete ja Boyan. Voit lukea lisää siitä, miten heillä meni, hieman myöhemmin.
Andrew Turton ja hänen ystävänsä Pete Ceglincski ovat kaksi australialaista surffaajaa, jotka kyllästyivät meressä näkemäänsä roskaan. He keksivät kelluvan roskakorin, joka kerää automaattisesti muovipulloja, paperia, öljyä, bensiiniä, pesuaineita ja muuta roskaa merestä.
- Vietin suurimman osan lapsuudestani vedessä. Vuosi vuodelta vesi täyttyi yhä enemmän roskista. Muovin seassa uiminen ei todellakaan ole mikään ilo. Joten kun tapasin Andrew’n ja hän kertoi minulle vesiroskakorin ideasta, kiinnostuin siitä heti, kertoo Pete. Kun Pete aiemmin työskenteli tuotesuunnittelijana, hän suunnitteli muoviesineitä. Nykyään hän sen sijaan puhdistaa meriä muovijätteestä.
- Nyt tajuan, että emme oikeastaan edes tarvitse kaikkia noita vempaimia, Pete toteaa.
Merivirrat kuljettavat muovipaloja eri suuntiin. Joissakin paikoissa niitä kertyy niin paljon, että muodostuu roskasaaria. Näin ei tietenkään pitäisi olla, rantojen pitäisi olla kauniita! Pehmeät aallot, jotka vyöryvät rantaan, aurinko, joka kimaltelee veden pinnalla, puhdas hiekka ja loputon horisontti – juuri nämä asiat tekevät meistä onnellisia. Emmehän halua menettää sitä?
Alankomaalainen Boyan Slat on aina nauttinut ongelmien ratkaisemisesta. Kun hän sukellusmatkallaan Kreikan Lesboksen saarella näki meressä enemmän muovia kuin kaloja, hänen sisällään heräsi ongelmanratkaisija.
Roskien kerääminen veneillä ja verkoilla veisi liian kauan. Se aiheuttaisi lisäksi paljon hiilidioksidipäästöjä ja vahingoittaisi meren eläimiä. Lopulta hän keksi ratkaisun: antamalla merivirtojen kuljettaa muovin verkkoa kohti meret voisivat puhdistua itsestään.
Nyt hän tarvitsi vain apua hankkeeseen, jota hän kutsui nimellä The Ocean Cleanup.
Se osoittautuisi kuitenkin vaikeammaksi kuin hän oli kuvitellut.
Alussa kukaan ei uskonut hänen ideaansa. Hän otti yhteyttä 300 yritykseen, mutta yksikään ei suostunut mukaan.
Eräänä päivänä hän kertoi ideastaan TED-tapahtumassa, joka on verkkofoorumi, jossa ihmiset ympäri maailmaa pitävät lyhyitä esitelmiä mielenkiintoisista aiheista. Yhtäkkiä alkoi tulla satoja sähköposteja vapaaehtoisilta ja yrityksiltä, jotka halusivat ryhtyä tukijoiksi. The Ocean Cleanupilla on nykyään yli 80 työntekijää ja yli sata vapaaehtoista.
Tähän mennessä suurimmassa keräyskampanjassa mereen Havaijin ja Kalifornian välille sijoitettiin 600 metriä pitkä verkko. Siellä nimittäin kelluu valtava roskasaari, jota kutsutaan nimellä ”Great Pacific Garbage Patch”. Tuolloin kerättiin 60 isoa säkkiä roskia ja kalaverkkoja, yhteensä 60 kuutiometriä. Tavoitteena on puhdistaa vähintään puolet roskasaarekkeesta. Boyan suhtautuu tulevaisuuteen optimistisesti:
Merissä oleva muovi kerätään osittain siten, että merivirrat kuljettavat roskat kelluvia,
u-muotoisia esteitä kohti. Siellä muovi jää kiinni ”superverkkoihin”, jotka eivät vahingoita meren eläimiä.
Ocean Cleanup on myös kehittänyt vedenpuhdistimen, niin sanotun interceptorin, joka imee muovin sisäänsä. Nämä puhdistimet sijoitetaan suurten jokisuistojen läheisyyteen, jotta voimme kerätä roskat ennen kuin ne pääsevät virtaamaan mereen.
Jos katsotaan planeettaamme avaruudesta, huomaamme, että se koostuu suurimmaksi osaksi meristä. Merien suolavettä emme voi juoda. Makea vesi, jota voimme juoda, muodostaa vain murto-osan maailman kaikesta vedestä, vain kolme prosenttia.
Suurin osa makeasta vedestä on jäätyneenä jäätiköissä ja syvällä maan alla pohjavedessä. Vesi, johon meillä on tosiasiallisesti pääsy, eli vesilähteistä ja kaivoista saatava vesi, muodostaa alle yhden prosentin.
Vaikka makeaa vettä on niin vähän, se riittäisi kaikille – jos se jaettaisiin tasapuolisesti. Maailman mailla on kuitenkin erilaiset olosuhteet. Kun jotkut maat kärsivät kuivuudesta ja vesipulasta, toiset maat kärsivät tulvista, joiden seurauksena juomavesi saastuu likaisesta vedestä.
Joskus kyse on enemmän rahasta kuin itse vedestä. Esimerkiksi Afrikassa on runsaasti pohjavettä. Puuttuu kuitenkin rahaa kaivojen poraamiseen, vesilaitosten rakentamiseen ja veden kuljettamiseen tarvittavien putkistojen rakentamiseen. Köyhissä maissa ei ole harvinaista, että ihmiset joutuvat kävelemään tunteja lähimpään kaivoon tai vesilähteeseen – joka ei ehkä ole edes puhdasta.
Yli 2 miljardilla ihmisellä ei ole puhdasta juomavettä. Se on 200 kertaa Ruotsin väkiluku. Tähän voi olla monia eri syitä:
• Kuivuus: erityisesti alueilla, joilla sataa harvoin
• Tulvat: kun likainen vesi sekoittuu juomaveteen
• Jätevedestä, teollisuudesta ja maataloudesta peräisin olevat epäpuhtaudet
• Putkistoa ei ole tai se on huonokuntoinen
• Vesilaitoksia ja jätevedenpuhdistamoja ei ole lainkaan tai ne ovat huonokuntoisia
• Aavikoituminen: kun maa muuttuu aavikoksi
• Köyhyys: ei ole varaa porata kaivoja tai rakentaa vesilaitoksia.
Sade syntyy, kun vesi meristä, järvistä ja kasveista haihtuu. Vesi muuttuu höyryksi, joka nousee ilmakehään ja muodostaa pilviä. Kun höyry jäähtyy, se tiivistyy pieniksi vesipisaroiksi. Kun pisarat kasvavat suuriksi ja painaviksi, ne putoavat alas sateena.
Useimmissa aavikoissa ilmanpaine on korkea, minkä vuoksi ilma laskeutuu alaspäin sen sijaan, että nousisi ylöspäin. Jos pilviä ei muodostu, sateitakaan ei tule paljon.
Kuivuudesta kärsineissä maissa noin 70 prosenttia viljelymaista on jo tuhoutunut – tai uhkaa tuhoutua – aavikoitumisen vuoksi. Pahiten on kärsinyt Afrikka, mutta ongelma koskee myös Yhdysvaltoja, Latinalaista Amerikkaa ja Karibiaa. Euroopassa ongelma koskee ennen kaikkea Espanjaa. Viidesosa Espanjan maapinta-alasta on uhattuna aavikoitumisen vuoksi.
Toisinaan aavikot syntyvät luonnollisten ilmastomuutosten, kuten pitkien kuivuus- tai tulvakausien, seurauksena. Yhtä usein kuitenkin me ihmiset olemme aiheuttaneet aavikoiden leviämisen.
Aavikot voivat johtua luonnollisista ilmastonmuutoksista, mutta ne voivat olla myös seurausta siitä, miten me ihmiset käytämme maata. Kun kaadamme puita viljelläksemme maata tai tarjotaksemme karjalle laidunmaata, tuhoamme puiden juuret. Ilman puiden juuria mikään ei pidä maaperää paikallaan tuulen puhaltaessa. Tuuli puhaltaa maaperää pois vähän kerrallaan, kunnes jäljellä on vain hiekkaa. Silloin siellä ei voi enää kasvaa mitään. Ilman kasveja ei myöskään ole mitään, mikä sitoutuisi vettä maaperään. Sateet valuvat pois tai haihtuvat nopeasti.
Kolmasosa maapallon maapinta-alasta on uhattuna aavikoitumisella. Näillä alueilla asuvat noin 250 miljoonaa ihmistä kärsivät kovasti, koska veden hankkiminen ja ruoan viljely vaikeutuvat.
Aavikoituminen tuhoaa viljelymaita monissa kuivissa maissa. Pahiten se koettelee Afrikkaa, mutta sama ongelma esiintyy myös Yhdysvalloissa, Latinalaisessa Amerikassa ja Espanjassa. Viidesosa Espanjan maapinta-alasta on vaarassa joutua aavikoitumisen kohteeksi.
1800-luvulla Ruotsi kärsi useiden vuosien ajan huonoista sadoista. Näinä vuosina, joita kutsuttiin nälkävuosiksi, ruokaa ei riittänyt kaikille. Monet kärsivät nälästä ja ihmisiä kuoli. Lopulta selviytyminen kävi niin vaikeaksi, että miljoona ruotsalaista päätti muuttaa Amerikkaan.
Jos se olisi tapahtunut tänään, heitä olisi kutsuttu ilmastopakolaisiksi. Nykyään ilmasto pakottaa ihmisiä pakenemaan enemmän kuin sodat – noin 20 miljoonaa ihmistä. Tämän luvun odotetaan nousevan.
Maissa, joissa ihmiset ovat riippuvaisia viljelystuloksistaan, jäävät ilman ruokaa, jos sato epäonnistuu. Jos he eivät löydä muuta työtä, heillä ei ole ruokaa eikä rahaa. Huonot sadot johtavat myös siihen, että ruoan hinnat nousevat kaikille.
Viljely on vaikeaa, kun on liian kuivaa. Ja vaikeaa myös, jos sataa liikaa. Ilmastonmuutos tekee kuivista maista entistä kuivempia ja sateisista alueista entistä kosteampia. Viljelijöiden elämä vaikeutuu entisestään, ja yhä useammat ovat vaarassa joutua köyhyyteen.
Ruotsissa pidämme puhdasta vesijohtovettämme itsestäänselvyytenä. Olemme tottuneet siihen, että riittää, kun avaamme hanan saadaksemme puhdasta ja hyvää juomavettä. Tiedämme myös, että vessaa huuhtelemalla käyttämämme vesi puhdistetaan jätevedenpuhdistamolla ennen kuin se päästetään takaisin luontoon.
Maissa, joissa ei ole vesilaitosta eikä jätevedenpuhdistamoa eikä putkistoa, joka kuljettaisi vettä kaikille, ihmiset joutuvat hakemaan vetensä joista. Usein kyseessä on sama joki, jossa ihmiset pesevät itsensä ja vaatteensa. Tuon veden juominen voi aiheuttaa ihmisille sairauksia.
Puhdas vesi on ihmisoikeus. Silti peräti kaksi miljardia ihmistä – 200 kertaa Ruotsin väestömäärä – ei saa puhdasta vettä juotavaksi.
Vuosina 2019–2020 kenguruistaan, koaloistaan ja kauniista rannoistaan tunnettu Australia kärsi ilmastonmuutoksen vakavista seurauksista.
Lämpötilan nousu aiheutti pitkäkestoisen kuivuuden, joka puolestaan johti lukuisiin valtaviin metsäpaloihin. Yhteensä paloi alue, jonka pinta-ala vastasi puolta Ruotsia. Kolme miljardia eläintä kuoli – matelijoita, nisäkkäitä, lintuja ja sammakoita. Jopa 60 000 koalaa menetti henkensä. Samoin kävi 445 ihmiselle.
Tulipalot osoittavat, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa meihin kaikkiin – eläimiin, luontoon ja ihmisiin.
Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa vettä ei mitata litroina, vaan galloneina. Ja hauskasti, yksi galloni ei ole yhtä suuri määrä näissä kahdessa maassa!
1 gallona Isossa-Britanniassa = 4,5 litraa
1 gallona Yhdysvalloissa = 3,8 litraa
Tässä kokeessa tutkit veden kiertokulkua. Kasvit vapauttavat vettä, joka nousee ylöspäin purkissa. Kun vesihöyry koskettaa lasia, se jäähtyy jälleen ja valuu alas reunoja pitkin. Kasvit imevät sen takaisin juurillaan. Happi ja hiilidioksidi liikkuvat purkissa ja muuttuvat toisistaan toiseen.
Fotosynteesin avulla kasvit ottavat hiilidioksidia ja muuttavat sen hapeksi.
Maaperän hajottavat organismit toimivat juuri päinvastoin.
Levitä pohjalle kerros pieniä kiviä tai leppäpalloja ja peitä ne hiekalla.
Vaihe 2 Täytä ruukku mullalla, kunnes se on puoliksi täynnä.
Istuta kasvit multaan ja kastele hieman. Kastelua ei tarvita kovin paljon, koska kasvit ja multa sisältävät jo vettä.
Aseta kansi paikalleen ja varmista, että se on tiiviisti kiinni.
Aseta purkki valoisaan paikkaan, mutta ei suoraan auringonvaloon.
• Olet nyt luonut pienoiskierroksen. Älä avaa purkkia kokeen aikana, sillä silloin suljettu kierros katkeaa. Pienoiskierros voi toimia useita vuosia! Seuraa, mitä vedelle tapahtuu.
Yhdistämme ympäristöongelmat usein selvästi havaittaviin ilmiöihin, kuten ilman autojen pakokaasuihin ja merien öljyvuotoihin. Ymmärrämme, että vesipula johtuu kuivuudesta. Mutta voiko köyhyys johtua ympäristöstä?
1800-luvulla Ruotsi kärsi huonoista sadoista useana peräkkäisenä vuotena. Näinä vaikeina vuosina, joita kutsuttiin ”nälkävuosiksi”, tuhannet ruotsalaiset kuolivat nälkään. Moninkertaisesti useammat eivät juurikaan saaneet mitään syötävää. Siksi monet päättivät muuttaa Amerikkaan.
Se, mikä voi tuntua meistä kaukaiselta, on toisille täysin todellista. Ihmiset, jotka viljelevät omaa ruokaa – ja joilla ei ole mahdollisuutta tehdä muuta työtä, jos sadot epäonnistuvat – ovat vaarassa jäädä ilman sekä ruokaa että rahaa, jos he eivät voi viljellä maataan. Myös me, jotka emme ole maanviljelijöitä, kärsimme, jos sadot epäonnistuvat, sillä huonommat sadot johtavat elintarvikkeiden hintojen nousuun.
Ei ole pelkästään kuivuus, joka aiheuttaa ongelmia. Vähintään yhtä vaikeaa on viljellä tulvineella pellolla. Ilmastonmuutos vaikeuttaa entisestään jo muutenkin vaikeaa tilannetta. Afrikka kuivuu yhä enemmän, kun taas sateisissa maissa pellot tulvivat. Koska juuri ilmasto vaikeuttaa viljelijöiden ruoanviljelyä, voidaan sanoa, että ilmastonmuutos aiheuttaa myös köyhyyttä.
Vuoden 2020 alussa Australia – joka tunnetaan kenguruistaan, koaloistaan, kauniista rannoistaan ja lämpimästä ilmastostaan – joutui kärsimään ilmastonmuutoksen vakavista seurauksista.
Lämpötilan nousu johti lopulta pitkäaikaiseen kuivuuteen, joka puolestaan aiheutti useita metsäpaloja. Yhteensä paloi alue, joka oli kooltaan Tanskan kokoinen. Traagisesti 8 000 koalaa kuoli tulipaloissa, ja käsittämättömät 480 miljoonaa nisäkästä, lintua ja matelijaa kohtasi saman kohtalon.
On olemassa monia järjestöjä, jotka auttavat eläimiä, luontoa ja tukea tarvitsevia ihmisiä. Ne keräävät varoja projekteihinsa yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä.
Jos hanke koskee esimerkiksi juomavettä, he keräävät varoja porauslaitteisiin, kaivoihin, vesipumppuihin ja vedenpuhdistuslaitteisiin.
Mistä näistä järjestöistä olet kuullut?
Tehtävänne: Laadikaa kampanja näille järjestöille.
Lisätietoja tehtävästä saat opettajaltasi.